Kaavoituksen ja ompelun alla on ollut hyvin pieniä vaatteita. Voin sanoa, että samassa ajassa ompelisi vaikka kaksi isompaa.. Mutta kun ovat niin suloisia näiden vaatteiden kantajat ja niin innoissaan vaatteiden kantajien omistaja, niin pakkohan se on tumpelommankin yrittää.
Eli Petite Blythejä kotiutui meille tytön synttärilahjaksi mumman avustuksella. Korkeutta petiteillä on huimat 11 senttiä, josta pää vie ison osan. Kamera on ollut lapsella ahkerassa käytössä ja aikaansaannoksiaan löytyy omasta blogistaan sitä mukaa, kun neiti uusien aarteidensa ihailulta ja kuvaamiselta koneen ääreen ehtii.
Vähän isompiakin juttuja ompelin, että näin kuitenkin vielä osaavani ommella, vaikka noiden pienten vaatteiden kanssa homma vähän takkuilikin.
Nämä kammotuksekset on ommeltu vanutetuista villapaidoista vapaalla kädellä ilman kaavaa. Tuo pienempi korvaton on niin kamala, että on melkein suloinen. Tukeva villa tekee näistä mukavan elävän ja todellisen tuntuisia.
Ongelma:
Lapsen uudessa takissa on vaaleanpunainen vuori ja pipolaatikossa ainakin 10 pipoa, mutta 0 vaaleanpunaista pipoa.
Ratkaisu:
Mennään lapsen kanssa lankakauppaan kinastelemaan (ihan hyvässä hengessä) langoista ja vaaleanpunaisen sävyistä, tullaan kotiin ja kinastellaan mallineuleesta (melko hyvässä hengessä) ja neulotaan pipo.
Ongelma ratkaistu! Tai no, miten sen nyt ottaa.. Pipolaatikossa on edelleen nolla vaaleanpunaista pipoa, sillä pipo valmistui reissussa ja jäi lapsen kanssa vielä seikkailemaan Pohjois-Suomeen. Höyryttää tai pingottaakaan sitä ei ehtinyt, kun se piti saada heti päähän.
Lapsi halusi pipon kokonaan sileästä neuleesta ilman mitään kuviointeja, joten helppo hommahan tuo oli ja hyvä matkaneule hämärässä bussissa. Mutta sileä neule pyörönä sileästä langasta on melko tylsää ja puuduttavaa, ja käy kärsivällisyysharjoituksesta. Onneksi lapsella ei vielä tuon isompi pää ole.
Lankana Lanett, puikot 2,5 pitkä pyörö ja malli syntyi sovittamalla neuloessa.
Sisäisellä lapsellani olisi ilmeisesti jotain asiaa, sillä leluja tulee, vaikka "oikeaakin" tekemistä olisi.
Sipsiksi nimetty pupu sai kaverikseen aavistuksen isomman Nipsi-kissan. Hyvin näyttävät tulevan toimeen keskenään.
Olen minä vähän muutakin tehnyt, viikko sitten valmistuivat vihdoin jo aikoja sitten aloitetut sukat tytölle.
Sukkiin kuuluvat jalat vaan eivät tunnu koskaan olevan valoisan aikaan samassa paikassa minun ja kameran kanssa, joten salamaan oli tyytyminen. Lankana Austermannin Step-lanka aloeveran ja jojoban kera, puikot 2,5, malli Knittyn Pomatomus.
En ole ihan varma pidinkö tuosta langasta vai en. Toisaalta se oli mukavaa neulottavaa, toisaalta paikoitellen varsin muovisen ja jotenkin tahmean tuntuista. Lievää nirppanokka-hienohelma-asennetta, myönnän, mutta jos langassa tietää olevan vaikka sitten vain neljänneksen muovia, niin tokihan se sieltä tuntuu..
Kaikkea pientä-sarja jatkuu virkkauksella.
Tämä pupu-amigurumi valmistui perjantaina ja seikkailtuaan ensin tylsässä virastossa kävi evästämässä asemakahvilassa ja lähti viikonloppumatkalle bussilla.
Lankana ohut Pirkka ja Kamena, virkattu kakkosen koukulla ilman sen kummempaa ohjetta tai suunnitelmaa, pituus noin 10 cm korvineen, täytteenä villaa. Jalat, vartalo ja pää virkattu yhtenä kappaleena, korvat, kädet ja häntä erikseen.
