Viikonloppu meni hieman sairastellessa, onneksi oli maanantai ja tiistai aikaa toipua, ts. nukkua, ennen arjen alkamista. Nukuttua tulikin sitten oikein urakalla ja kummallisia unia pyöri omina pätkinään ja toisiinsa sekoittuen. Yleensä uneni eivät ole pääasiassa visuaalisia, vaan ennemminkin fyysisiä tuntemuksia ja tapahtumia. Toisinaan unissa olevat hahmot taas ovat hyvinkin selkeitä ja tunnistettavia. Tunnistettavia siinä mielessä, että vaikka hahmo saattaa olla aivan outo ja vieras, edustaa se kuitenkin jotakin tai jotakuta olemassa olevaa tunnetta, asiaa tai ihmistä. Nyt unissa pyöri sitkeästi vähän pelottavan näköinen otus, joka kuitenkin oli selvästi lempeä ja hyväntahtoinen. Ikäkriisiä on ilmeisesti ilmassa enemmän kuin tajusinkaan..

Ei sillä, että koko ikä- ja vanhenemisjuttu vielä oikeasti hymyilyttäisi, mutta lempeänoloinen otus sai näkemään sen ehkä hieman vähemmän pelottavana.

Ja luovan lauantain uusin haaste tuli täytetyksi samalla.